Hiljaistumistekniikkaohjeet vol. 3 (vasta-aiheet)

Hiljaistumisen vasta-aiheet ovat itsekeskeisyys ja hälinämieli. Itsekeskeinen ihminen kokee olevansa elossa vain tehdessään jotain, hän ei kykene elämään itsen hiljaisuuden kanssa, vain olemaan yksin itsensä kanssa. Hälinämieli on mielen automatisoitunut haittaprosessi jossa havainnot (mm. asiat, ihmiset, tilanteet) muutetaan käsitteelliseen muotoon (sanoiksi ja kieleksi). (Wadud 2002, 259–272.)

"Ole ajopuu, jota virta kuljettaa. Anna joen viedä sinut mereen" (mukaillen Buddha itsekeskeisyyden turhuudesta teoksessa Wadud 2002, 263.)

Itsekeskeisyys opetetaan lapselle hänen kasvuympäristössään. Voimakasta itsekeskeisyyttä pidetään kilpailuyhteiskunnassa menestymisen edellytyksenä. Itsekeskeinen mutta haavoittunut henkilö pelkää uusien haasteiden kohtaamista. (Wadud 2002, 259–260.)

Hälinä peittää näkyvistä itsen. Hiljaistunut mieli elää ilman sanoja ja kieltä ja yleensä niin tapahtuu vain rakastumisen aikana. Rakastunut ihminen elää hiljaistuneena, sanat tulevat vasta sitten jos rakkaus on hävinnyt. (Wadud 2002, 267–268.)

Hiljaistuneen mielen rinnalla säilyy aina käsitteelliseen ajatteluun käytettävä mieli. Hiljaistumisen oivaltanut ihminen kykenee käyttämään käsitteellistä ajattelua kun tilanne niin edellyttää. (Wadud 2002, 272.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Wadud, Swami Deva (toim.) 2002. Meditaatio – ainoa tie vapauteen (2. painos) (Meditation – the First and Last Freedom). Suomentanut Jorma Koskinen. Pieksämäki: Unio Mystica.