Nenänpäähiljaistuminen

Nenänpäähiljaistuminen on harjoitusmenetelmä jossa ihminen keskittää katseensa kevyesti nenänpäähän leppoisasti läsnä ollen istuen selkä suorana mukavassa asennossa⁽¹. Harjoituksen aikana silmät ovat automaattisesti puoliavoimet, jolloin huomio ei keskity yksinomaan sisäiseen tai ulkoiseen maailmaan. (Wadud 2002, 228–231.)

"Meidän tulee keskittää katseemme nenänpäähän" (Lu-tsu teoksessa Wadud 2002, 228).

Nenänpäähiljaistumisen tarkoitus on luoda keskittynyt kontemplaatio⁽² (myös lat. mietiskely, hartauteen hiljentyminen). Kontemplaation aikana kutakin liikkuvaa ajatusta tarkastellaan kysyen: mistä ajatus on, mistä ajatus tulee ja mihin ajatus menee. Ajatus havaitaan, sitä seurataan ja sen annetaan poistua havaintopiiristä. Tämän jälkeen palataan mielen tyhjyystilaan. (Wadud 2002, 231–233.)

VAROITUS:
Hatha-jooga on menettänyt hiljaistumisominaisuutensa kehopainotteisuutensa vuoksi. Tämä johtuu siitä, että hatha-joogan harjoituksia ei tehdä rentoina. (Wadud 2002, 233–234.)

Psykologia ja filosofia ovat menettäneet hiljaistumisominaisuutensa mielipainotteisuutensa vuoksi. Tämä johtuu siitä, että ne keskittyvät ajattelemisen korostamiseen. (Wadud 2002, 234.)

VIITTEET:
⁽¹Sanskritin sana asana tarkoittaa mukavaa asentoa. Epämukava asento häiritsee harjoituksen läpivientiä. (Wadud 2002, 230.)
⁽²ajatukseton mieli. Tavallisesti ihminen ei ole tietoinen mielen lyhyistä tauoista vaan kiinnittää huomionsa ajatuksiin. Kiinnittämällä huomio näihin taukoihin, niiden kestoa voidaan pidentää. (Wadud 2002, 231.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Wadud, Swami Deva (toim.) 2002. Meditaatio – ainoa tie vapauteen (2. painos) (Meditation – the First and Last Freedom). Suomentanut Jorma Koskinen. Pieksämäki: Unio Mystica.