À femme : je chante tout seulement

À femme (j'ai un peu changé le nom pour la protection de la vie privée). Mais, elle est tro belle, oui ?

JE CHANTE TOUT SEULEMENT

Je chante tout seulement,
mon amour, elle est morté,
la mer, le ciel, le soleil, la vie,
toutes mourra.
J'ai elle aimé,
j'ai adoré son cheveux blonds,
ses yeux, sa peau, son rire,
et le vent d'automne sonne
quand elle moi mangue.

Et la nuit, c'est triste,
et mon coeur, c'est perdu.
C'est mon droit de elle aimer,
mais ces pleurs sont comme la glace.
Le monde sonne le glas de moi,
je n'oublie pa jamais toi,
tu est la forêt silencieux,
et la terre, c'est brûlée,
la terre est brûlée.

Ton sommeil, c'est sans fin,
mon soleil sera rompré de grand matin,
près de toi vit l'obscurité,
elle m'appel chaque nuit.
Il faut oublier le printemps,
tout peut s'oublier,
moi, je t'offirai des perles de pluie,
moi, je t'offirai des étoiles filantes.

Moi, je t'offirai des perles de pluie,
moi, je t'offirai des étoiles filantes. ((c) 2010 paidaton juoksija oulu).

Alors, le poème original sur Marja-Leena Mikkola. Tres triste aussi, oui ?

LAULU KUOLLEESTA RAKASTETUSTA

Minä kuljen yksinäin,
on kuollut rakastettuni.
On kuollut koko kaupunki,
on linnut vaienneet.
Tuota miestä rakastin niin,
hänen suutaan, hänen silmiään,
hänen käsiään, hänen sydäntään.
On suru jäänyt vain,
on suru jäänyt vain.

Tutuilla kaduilla
on autiota, pimeää.
Ei varjot enää yhteen jää,
ei helise soittimet.
Noita katuja rakastin niin
ja taloja niiden reunoilla
ja puita niiden varsilla,
kun kuljin kanssasi,
kun kuljin kanssasi.

Sinun unesi pitkä on,
on sakea viini unien
ja pimeys unen metsien.
Et toista reunaa näe.
Sinne minua houkutat
yhä lähemmäksi luoksesi,
yhä syvemmälle
luoksesi sen metsän uumeniin,
sen metsän uumeniin. (Mikkola 1966 teoksesta Lauluja (1979), hakupäivä 10.3.2010).

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Mikkola, Marja-Leena. Marja-Leena Mikkolan runoja. http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-3bvl.htm. Hakupäivä 103.2010.